Valokuvia ei ole, pahoitteluni siitä jo etukäteen. Myöhemmin selitän kyllä, miksi ei.
Tuossa jokin aika sitten minulle vinkattiin että "hei, Turku Priden paraati ja puistojuhla olis siinä 15.8., lähekkö mukkaan?". No totta kai olin heti lähdössä, ja mukaani kaappasin myös erään toisen ystäväni näiltä kulmilta. Perjantai-ilta ennen Prideen lähtöä kuluikin siinä Nälkäpelejä katsellessa ja höpötellessä niin pitkään, kunnes väsymys alkoi vaivata.
No, lauantaina sitten heräsimmekin siinä yhdeksän maissa. Huonosti nukutun yön takia oli pienimuotoista pahoinvointia havaittavissa, mutta arvelin sen menevän ohi, niin kuin se ensin menikin. Lähdimme siinä vähän ennen yhtätoista bussilla kohti Turkua. Saivat sitten muut bussimatkustajat kärsiä kahden nörtin erilaisista analyyseista eri sarjoista, esimerkiksi juuri tuosta Nälkäpelistä.
Turussa heti ensimmäiseksi poikkesimme Eurokankaaseen, mistä sitten siirryimmekin kahvin ja crème brûléen pariin. Olin viimeksi syönyt sitä Pariisissa pari vuotta sitten, mutta ihan samalta se herkku edelleenkin maistuu. Suosittelen kokeilemaan.
Siitäpä sitten koukkasimme Cybershopiin, josta etsin tekoripsiä seuraavaa cossiani varten. En muuten pidä tekoripsiä ikinä, ja cosplay-tarkoituksessakaan harvemmin. Mutta niin se vain menee, että one does not simply cosplay Conchita Wurst without false eyelashes. Ainakaan minä, jonka ripset ovat äärimmäisen ohuet.
Noukimme porukan kasaan siitä Cybershopin kulmalta ja lähdimme Taidemuseonmäelle. Hieman huoletti, miten mahtaisin pärjätä tatuointini kanssa (tuota pitää edelleen huuhdella ja rasvata aika ajoin), mutta piakkoin kävi ilmi, että parilla kaverillani on kämppä melkein heti siinä puistojuhlapaikan vieressä. Se ongelma ratkesi siis sillä.
Pikkuhiljaa kasaantui porukkaa sinne mäellekin, ja kulkuetta alettiin muodostaa... Ja siinä menikin sitten kiitettävän paljon aikaa. Aloimme jo ihmetellä, mikä kestää, mutta myöhemmin luettuani osallistujien määrän uutisista aloin käsittää, mikä siinä kesti. Toki osa tuli mukaan reitin varreltakin, mutta eipä sellaista määrää silti kovin helposti saada kasaan. Tämä ihmispaljous muuten oli yksi syy siihen, miksen kuvannut tapahtumaa. Vaikka yleisillä paikoilla kuvaaminen on sallittua, en olisi tahtonut myöhemmin mielipahaa kenellekään sillä, että hän olisi sattumalta esiintynyt kuvissa tahtomattaan.
Lopulta saimme järjestäydyttyä, ja loikkasin kavereideni kanssa jonnekin sinne lääkiksen kandiseuran tienoille, sillä siellä oli yksi tuttujen tuttu. Porukka hajosi kuitenkin melko pian. Tässä vaiheessa kuumuus alkoi olla liikaa, ja aloin passivoitua. Kunnialla se paraati meni läpi, mutta kaverin kämpillä kävimme melko pian, sillä tatuointini vaati huomiota.
Piakkoin menimmekin syömään sushia, ja sen jälkeen minun ja kotikulmilta kotoisin olevan ystäväni olo vain huononi. Tuskin sitä sushia on syyttäminen (vaikken henkilökohtaisesti taida pitää siitä) vaan kuumuutta ja neste-suola-tasapainon heittelyä, mutta kehno olo oli joka tapauksessa. Se olikin toinen syy, miksen kuvannut. Joka tapauksessa roikuskelimme puistojuhlassa jonkin aikaa ja tapasimme tuttuja, kunnes seitsemän bussilla sitten lähdimme kohti kotia.
Tapahtuma oli suhteellisen hyvin organisoitu, eikä liikenteen tai kanssaihmisten kanssa tullut ongelmia. Pelkäsin sitä nykyisten levottomuuksien vuoksi, mutta onneksi huutelijoita tai vahingontekijöitä ei sattunut kulkueen varrelle tai puistojuhlaan, ainakaan tietääkseni. Puistossa sikseen oli ihan mukavaa, mutta koska fyysinen hyvinvointi oli vähän huonolla tolalla, tapahtumasta nauttiminen oli vähän vaikeaa.
Vinkkinä tuleviin Prideihin: juomapullo on aina hyvä olla matkassa, eikä aurinkorasvakaan ole huono lisä laukkuun. Negatiivista palautetta en oikeastaan keksi, sillä etenkin juhlassa meininki oli katossa. Kulkue muistutti ensi alkuun hiljaisuudellaan jopa hautajaissaattuetta, mutta kyllähän sitä iskulausehuutelua alkoi sitten kuulua alkukankeuden jäljiltä. Menkööt suomalaisen jäyhyyden piikkiin.
 |
| Kuva Googlesta. |
Seuraava postaus saattaa olla aiheeltaan hieman synkempi, mutta saattaa olla, että se ilmaantuu videon muodossa. Muuten tänne pitäisi tulla ihan vain kuulumisia - joista puheen ollen, pääsin Turun avoimeen yliopistoon opiskelemaan luovaa kirjoittamista!
Kuviakin kyllä ilmaantuu tässä aikain saatossa, eli blogista ei ole tulossa tylsää tekstimuuriblogia. Seuraavaan postaukseen! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti