Ennen poliisien tuloa hyökkääjä veti pidempää kortta. Aseenaan hänellä oli "vain veitsi", josta ei sen enempää ole tätä tekstiä kirjoitettaessa kerrottu julkisuuteen. En siis tiedä, oliko kyseessä esimerkiksi pitkä- vai lyhytteräinen teräase. Se nyt tosin vaikuttaa melko mitättömältä yksityiskohdalta tilanteessa, jossa kaksi ihmistä on saanut surmansa ja useampi on loukkaantunut.
Suomessa puukot ovat viuhuneet tiuhaan kuluneiden vuosisatojen aikana, ja etenkin Pohjanmaan hurmeinen historia on monelle tuttu.
Se ei silti tee ainoastakaan hyökkäyksestä hyväksyttyä - oli kyseessä sitten kantasuomalainen tai ulkomaalaistaustainen hyökkääjä. Oli kyseessä millainen ihminen tahansa, rikos on aina rikos - ja ihmishenki aina ihmishenki.
Krav Magassa opettelemme puukkotorjuntoja hyvinkin usein. Niin kaarevien hyökkäysten kuin pistojenkin torjumisten harjoittelut ovat tulleet näinä vuosina varsin tutuiksi. Viimeistään tämä osoittaa, ettei niiden harjoittelu koskaan ole turhaa.
Tuhannet ja taas tuhannet toistot eivät kuitenkaan ole mikään autuaaksi tekevä asia.
Teräase on yksi katalimmista hyökkäysvälineistä, joita on olemassa - sen saa helposti piiloon, mutta sen saa myös helposti vedettyä esille. Tilastot ja media kertovat karua totuutta (viimeiseksi mainittu tosin useimmiten ainakin jollakin tavalla väritetysti) ; yhä edelleen suurimmassa osassa henkirikoksista tekovälineenä on ollut juuri puukko. Puhumattakaan niistä tapauksista, joissa ne eivät välttämättä ole edes vaatineet ihmishengen menetystä. Nämäkään tapaukset eivät valitettavasti ole kovin harvassa.
Vaikka niitä vastaan siis harjoittelisikin puolustautumaan, voi tilanne iskeytyä päälle tavattoman äkkiä. Vaikka toistoja olisikin tehty tuhansia ja taas tuhansia kertoja, ihminen voi silti mennä täysin lukkoon. Pahimmassa tapauksessa shokki ja stressi yhdessä muodostavat kuolemantuomion.
Eräs puukotettua naista auttamaan mennyt henkilö sai itsekin puukosta.
On toki oikein yrittää auttaa, en sitä sano. On kuitenkin täysin eri asia, kykeneekö ihminen adrenaliinin puskiessa verenkiertoon tekemään rationaalisia arvioita omasta toimintakyvystään ja tilanteen vakavuudesta. Putkinäkö iskee päälle nopeammin kuin moni ihminen uskookaan. Paljon jää ihmisen normaalin näkökentän ulkopuolelle. Joskus liiankin paljon.
Sankaria ei kannata lähteä leikkimään, ellei tilanne toden totta vaadi sitä. Tässä tapauksessa ymmärrän varsin hyvin henkilön halun auttaa - naisella oli mukanaan pieni lapsi.
En arvostele heitä, jotka lähtivät juoksemaan pois tilanteesta. He toimivat niin kuin parhaaksi näkivät, ja joukkoryntäys jo itsessään varoitti muita alueen ihmisiä siitä, ettei ainakaan heidän tulosuuntaansa kohti kannata mennä.
On aika heavya settiä kyllä siinä vaiheessa, kun kaveritkin merkkailevat Facebookissa olevansa turvassa "kohteelta hyökkäys paikassa Turku". En koskaan toivonut tällaista tilannetta näkeväni. Tai no, kukapa vastaavaa olisi toivonut.
Tästä edespäin osaan varmasti arvostaa puukkotorjuntatreenejäkin ihan uudella tavalla. Ei sillä, ettenkö olisi niitä jo aikaisemmin arvostanut, mutta tämä väistämättä pistää katsomaan asioita aivan uudesta perspektiivistä.
Koskaan ei voi tietää, onko seuraavaksi oma vuoro joutua vastaavan hyökkäyksen kohteeksi. En sano tuota lietsoakseni joukkohysteriaa tai dramatisoidakseni tilannetta - tämä vain alkaa tuntua varsin karulta faktalta.
En silti aio linnoittautua omaan kotiini. Siitä tuskin olisi hyötyä kenellekään.
Kulkekaa rauhassa, pysykää valppaina.
Ja jos mahdollista, harjoitelkaa. Vaikka ne tuhannet toistot tuntuisivatkin välillä turhauttavilta, niiden ansiosta saatat ainakin saada pelattua lisäaikaa, jos tarve sitä vaatii. Täydellinen henkivakuutus ne eivät todellakaan ole, mutta paljon parempi kuin ei yhtään mitään.
-Firith
