tiistai 18. elokuuta 2015

Turku Pride

Turku Pride.
Valokuvia ei ole, pahoitteluni siitä jo etukäteen. Myöhemmin selitän kyllä, miksi ei.

Tuossa jokin aika sitten minulle vinkattiin että "hei, Turku Priden paraati ja puistojuhla olis siinä 15.8., lähekkö mukkaan?". No totta kai olin heti lähdössä, ja mukaani kaappasin myös erään toisen ystäväni näiltä kulmilta. Perjantai-ilta ennen Prideen lähtöä kuluikin siinä Nälkäpelejä katsellessa ja höpötellessä niin pitkään, kunnes väsymys alkoi vaivata.

No, lauantaina sitten heräsimmekin siinä yhdeksän maissa. Huonosti nukutun yön takia oli pienimuotoista pahoinvointia havaittavissa, mutta arvelin sen menevän ohi, niin kuin se ensin menikin. Lähdimme siinä vähän ennen yhtätoista bussilla kohti Turkua. Saivat sitten muut bussimatkustajat kärsiä kahden nörtin erilaisista analyyseista eri sarjoista, esimerkiksi juuri tuosta Nälkäpelistä.

Turussa heti ensimmäiseksi poikkesimme Eurokankaaseen, mistä sitten siirryimmekin kahvin ja crème brûléen pariin. Olin viimeksi syönyt sitä Pariisissa pari vuotta sitten, mutta ihan samalta se herkku edelleenkin maistuu. Suosittelen kokeilemaan.

Siitäpä sitten koukkasimme Cybershopiin, josta etsin tekoripsiä seuraavaa cossiani varten. En muuten pidä tekoripsiä ikinä, ja cosplay-tarkoituksessakaan harvemmin. Mutta niin se vain menee, että one does not simply cosplay Conchita Wurst without false eyelashes. Ainakaan minä, jonka ripset ovat äärimmäisen ohuet.

Noukimme porukan kasaan siitä Cybershopin kulmalta ja lähdimme Taidemuseonmäelle. Hieman huoletti, miten mahtaisin pärjätä tatuointini kanssa (tuota pitää edelleen huuhdella ja rasvata aika ajoin), mutta piakkoin kävi ilmi, että parilla kaverillani on kämppä melkein heti siinä puistojuhlapaikan vieressä. Se ongelma ratkesi siis sillä.

Pikkuhiljaa kasaantui porukkaa sinne mäellekin, ja kulkuetta alettiin muodostaa... Ja siinä menikin sitten kiitettävän paljon aikaa. Aloimme jo ihmetellä, mikä kestää, mutta myöhemmin luettuani osallistujien määrän uutisista aloin käsittää, mikä siinä kesti. Toki osa tuli mukaan reitin varreltakin, mutta eipä sellaista määrää silti kovin helposti saada kasaan. Tämä ihmispaljous muuten oli yksi syy siihen, miksen kuvannut tapahtumaa. Vaikka yleisillä paikoilla kuvaaminen on sallittua, en olisi tahtonut myöhemmin mielipahaa kenellekään sillä, että hän olisi sattumalta esiintynyt kuvissa tahtomattaan.

Lopulta saimme järjestäydyttyä, ja loikkasin kavereideni kanssa jonnekin sinne lääkiksen kandiseuran tienoille, sillä siellä oli yksi tuttujen tuttu. Porukka hajosi kuitenkin melko pian. Tässä vaiheessa kuumuus alkoi olla liikaa, ja aloin passivoitua. Kunnialla se paraati meni läpi, mutta kaverin kämpillä kävimme melko pian, sillä tatuointini vaati huomiota.

Piakkoin menimmekin syömään sushia, ja sen jälkeen minun ja kotikulmilta kotoisin olevan ystäväni olo vain huononi. Tuskin sitä sushia on syyttäminen (vaikken henkilökohtaisesti taida pitää siitä) vaan kuumuutta ja neste-suola-tasapainon heittelyä, mutta kehno olo oli joka tapauksessa. Se olikin toinen syy, miksen kuvannut. Joka tapauksessa roikuskelimme puistojuhlassa jonkin aikaa ja tapasimme tuttuja, kunnes seitsemän bussilla sitten lähdimme kohti kotia.

Tapahtuma oli suhteellisen hyvin organisoitu, eikä liikenteen tai kanssaihmisten kanssa tullut ongelmia. Pelkäsin sitä nykyisten levottomuuksien vuoksi, mutta onneksi huutelijoita tai vahingontekijöitä ei sattunut kulkueen varrelle tai puistojuhlaan, ainakaan tietääkseni. Puistossa sikseen oli ihan mukavaa, mutta koska fyysinen hyvinvointi oli vähän huonolla tolalla, tapahtumasta nauttiminen oli vähän vaikeaa.

Vinkkinä tuleviin Prideihin: juomapullo on aina hyvä olla matkassa, eikä aurinkorasvakaan ole huono lisä laukkuun. Negatiivista palautetta en oikeastaan keksi, sillä etenkin juhlassa meininki oli katossa. Kulkue muistutti ensi alkuun hiljaisuudellaan jopa hautajaissaattuetta, mutta kyllähän sitä iskulausehuutelua alkoi sitten kuulua alkukankeuden jäljiltä. Menkööt suomalaisen jäyhyyden piikkiin.

Kuva Googlesta.

Seuraava postaus saattaa olla aiheeltaan hieman synkempi, mutta saattaa olla, että se ilmaantuu videon muodossa. Muuten tänne pitäisi tulla ihan vain kuulumisia - joista puheen ollen, pääsin Turun avoimeen yliopistoon opiskelemaan luovaa kirjoittamista!

Kuviakin kyllä ilmaantuu tässä aikain saatossa, eli blogista ei ole tulossa tylsää tekstimuuriblogia. Seuraavaan postaukseen! :)

torstai 13. elokuuta 2015

Hiiohoi halojatapäivää!

Tämä on jo kolmas kerta, kun yritän kirjoittaa tähän aloitusta, ja ehkäpä nyt saisin tämän onnistumaankin. Toivottavasti ainakin, sillä tahtoisin esitellä itseni vähän erilaisesti kuin mitä esimerkiksi cosplay-blogissani.

Elikäs siis terve. Nimimerkkini tosiaan on -ShinigamiUchiha-, jonka useaan otteeseen olen harkinnut vaihtavani, mutta enpä sitten ole jaksanut. Enkä jaksanut tätäkään blogia varten alkaa luomaan uusia tilejä, joten menköön näin.

Ikää löytyy kahdeksantoista vuotta, taskusta yo-tutkinto tämän vuoden keväältä. Cosplayta harrastan, siinä sivussa saan itseni raahattua suhteellisen usein lenkkipolulle, mikäli en jumitu läppärini viereen kirjoittamaan. Tälläkin hetkellä useampi projekti on meneillään, mutta writer's block on kaveri. Tai sitten ei.

Vaikka cosplayta harrastankin, kuulun enemmän länsimaalaisten elokuvien ja kirjojen fanikuntiin. Elämässäni suurinta roolia näistä näyttelevätkin Harry Potterit sekä elokuvina että kirjoina. Sen verran pitkälle on fanitus mennyt, että Pimeän Piirronkin menin ottamaan tatuointina tuohon käsivarteen.

Tatuointi tehtiin minulle Artfloor13: ssa. Ei huaaano.


Blogin nimi saattaa aiheuttaa kulmienkohottelua, ja voinkin sanoa, että eipä kannata vedellä niitä palkokasveja hengitysteiden puolelle nenän kautta, jos ja kun tässä blogissa puhutaan myös lgbt-yhteisöstä varsin paljon. Sen enempää en asiaa selvittele, päätelkööt kukin siitä, mitä tahtoo.

Kuvassa lukeekin tietoja tekijästä tuolla alhaalla, eli eipä ole minun tekemäni muokkaus.

 
Rakastan kirjallisuutta, ja sen pohjalta hainkin yliopistoon opiskelemaan sitä. En kuitenkaan päässyt sisälle, joten kaipa sitten pidän sen välivuoden. Olisin tyytyväinen, jos pääsisin takaisin paikkaan, jossa olin kesätöissä, mutta jos ei, niin sitten se vain on niin. Ei kaikkea voi vaatia. Varmaankin laitan vielä hakupaperit menemään avoimeen yliopistoon.

Jos pärstäkerrointani tahdotte katsella, niin siinäpä olisi. Tällä kertaa ilman mitään cosplayhin liittyvää, niitä selfieitä löytyy kyllä tuolta erään toisen blogini puolelta, jos tahdotte katsoa.

Tämäkin tosin on jo muutaman kuukauden vanha, fleda on hieman pidempi eikä enää noin vaalea.

Olen aikoinani käynyt myös aktiivisesti gospel-tapahtumissa, mutta tapahtumien vähentymisen ja oman jaksamattomuuden seurauksena tämä on vähentynyt. Suurin osa suosikkibändeistäni on jo lopettanut, ja kyllästyin saamaan paniikkikohtauksia joka reissulla. Isoseksi olen myös aikoinaan kouluttautunut, yhden kesän niitäkin hommia tein ja tykkäsin kyllä. Sittemmin olen kyllä hakenut parikin kertaa isoseksi, mutta jostain syystä olen aina saanut jäätävän kesäflunssan juuri ennen leirin alkua, joten ne ovat menneet vähän sitten siinä jo sivu suun.

Oikeaa nimeäni en tänne ajatellut kertoa. Vaikka pyörinkin netissä vähän siellä sun täällä, pidän tietynlaisesta yksityisyydestä.

Toivottavasti tämän blogin ylläpitäminen nyt onnistuisi. Cosplay-blogia päivittelen silloin tällöin, mutta muut blogini ovat jääneet niin vähälle huomiolle, että melkein jo hirvittää. Joskus kai pitäisi toimeentua päivittämään niitäkin.

Seuraavalla kerralla juttua Turku Pridesta, jonne nyt viikonloppuna olen suuntaamassa.

-Shinigami

Peeäs, blogin ulkoasu muuttuu asap jonkin verran, eli näin tylsän näköiseksi en tätä blogia ajatellut jättää.